Pages
keskiviikko 8. maaliskuuta 2017
Entä jos?
Kuin salaa se yrittää tunkeutua tuonne ihon alle, vauvakuume nimittäin.
Kun työkaveri tuo pienen ihmeensä näytille, ja pääset nuuhkimaan tuota suloisuutta.
Pienen hetken mietit, entä jos? Miten ihanaa olisi painaa se ihme rintaa vasten, kuunnella sitä pientä
tuhinaa, ja nauttia siitä vauvan tuoksusta.
Miten kaupassa salaa hiplailet söpöjä pikku nuttuja, ja mietit ystävän kanssa hykerrellen, että kyllä me vaan osattaisiin pieni tyttökin pukea.
Minun vauvakuumeeni aaltoilee, välillä se voimistuu.
Flunssa on siitä mukava seuralainen, että siihen löytyy yhtä sun toista lievittäjää.
Entäs vauvakuume sitten? Se on vaan tilapäinen mielenhäiriö, joka menee lopulta ohi.
Vai mitähän mahtaisi tuumata esimies, kun soittaisit potevasi vauvakuumetta.?
Mietin äskettäin kun vauvakuume iski nurkan takaa, että nyt se on menoa. Hyvin pian se kuitenkin avautui minulle, mistä se tunne kumpuaa.
Uskon, että en ole yksin näiden ajatusteni kanssa.
Minä kipuilen sitä, että lapset kasvavat ja yhä vähemmän he tarvitsevat minun läsnäoloani. Toki äidin läsnäolo on tärkeää, mutta poikien kasvaessa, se on muuttanut muotoaan.
Kuinka siinä taaperovaiheessa tuskaili, että saisi juoda sen kahvikupin rauhassa, niin nyt toivoo kiihkeästi sitä, että saisi ne hetken pitää vielä lähellään.
Muistan kun esikoistamme odottaessamme kävelimme miehen kanssa pitkin rantaa, ja mietimme, että tämä olisi se hetki, kun olisimme enää vain me kaksi. En jaksanut silloin stressata tulevasta, koska uskoin että elämä kantaa.
Kiitän ystäviäni siitä, että olen saanut olla aidosti oma itseni, äitinäkin.
Ystävyys ei riipu siitä onko toinen lähellä vai kaukana, riittää kun tiedät, että toinen kulkee rinnallasi välimatkasta huolimatta.
Uskaltaa äidit puhua niistä vaikeistakin asioista, ne eivät tee teistä yhtään huonompia vanhempia!Niin ihania kuin ne pienet ihmiset ovat, niin älkää unohtako ottaa pieniä irtiottoja välillä. Ne auttavat jaksamaan sitä arkea paljon paremmin äitinä ja puolisona.
Nyt kun lapset ovat isoja, on minun hetkeni panostaa omaan hyvinvointiini, ja asioihin mistä nautin. Tietyllä tavalla siinä on myös luotava nahkansa uudelleen. Elämä on kuitenkin tässä ja nyt, miksi eläisin sit kun elämää, kun voin nauttia siitä nyt.
kuvat Pinterest
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti