Pages

maanantai 30. lokakuuta 2017

Höyhenen kevyt olo



Viikko sitten aloitin siis Fitfarmin valmennuksen viimeiset 5 kiloa. Miten tuo viikko sitten menikään?Tämä on ollut ehkä helpoin valmennus ikinä, enkä ole kokenut tätä mitenkään tiukaksi. Minusta myös tuntuu, että tälle ruokavaliolle myös kroppa on ollut vastaanottavaisempi, kuin koskaan aiemmin. Tässä saa syödä itsensä kylläiseksi ja silti paino putoaa, mitä perheen teini kovasti ihmetteli.

Ensimmäisen viikon aikana olo keventyi kahdella kilolla, ja se on mielestäni ihan super juttu. Toki tästä se duuni vasta alkaa, mutta hei viimeiset kolme kiloa edessä. ;) Olen löytänyt itsestäni kulinaristin, joka haluaa dietistä huolimatta nauttia ruoasta. Juju on myös siinä, että en ajattele tsemppaavani vaan tämän 4 viikkoa, vaan minun matka on vasta alussa. Ihana on ollut huomata itsessään se muutos, että olen alkanut rohkeammin käyttää eri kasviksia. Myös sellaisia, mitä en ole edes aiemmin maistanut.


jauhelihapihvejä ja ruusukaalia


Salitreenejä tässä tehdään kolme viikottain ja sen lisäksi aerobisia. Aamuaerobiset ei oo minun juttu ja niitä tuskin teen nytkään.Minulla tavoite on tuon salin lisäksi käydä viikottain uimassa ja lenkkeillä.  Treeneistä oon tykännyt myöskin tosi paljon, vaikka niissä ei juuri hifistellä.

Ja miten paljon helpompaa onkaan kun on päättänyt etukäteen, että tänään treenataan. Teen monesti vielä niin, että  vaihdan jumppavermeet jo töissä, joten treeneihin tulee myös mentyä.
Viikonloppunahan kävi sitten niin, että meinas tuo rahka tulla jo korvista ulos. Painuin siis blenderi ostoksille, ja nyt muuten menee helposti alas!

Kovasti uhosin olevani tämän ajan ilman herkkuja, mutta kyllä perjantaina vaatekutsuilla maistoin ihan pikkiriikkisen palan kakkua ja join lasillisen alkoholitonta kuohuviiniä. Olen ajatellut sen myös niin, että tämä on elämäntapa ja pienet herkkuhetket kuuluu siihen minun elämään jatkossakin. Balanssi on se homman ydin, jonka jo hetkeksi kadotin.




kanatortilloja täysjyvälättyyn



Eli kuten näette, ei täällä nälkää nähdä. Ihana on ollut myös huomata, että se energisempi minä alkaa pikku hiljaa löytyä. Nyt jaksan tehdä muutakin kuin kaatua työpäivän jälkeen sohvalle.

Makeaa ei ole tehnyt mieli ollenkaan, ja se on aika kivaa vaihtelua sokerihiirelle.

Makeaa maanantaita sinulle!

lauantai 28. lokakuuta 2017

Luonnon oma elixiiri - Arctic Nutrition





Muistan kun ensi kertaa menin kuuntelemaan Arctic Nutrition- tuoteperheestä, miten skeptinen sillon olin. Minulla on ehkä pienoinen asennevamma kun uskon ennemmin siihen ehtaan tavaraan, kun siihen purkista saatavaan. Ennakkoluuloistani poiketen ihastuin Elixiiriin. 

Energiapommi 

Arktisessa Wild Food- tuoteperheessä on käytetty luonnon omia raaka-aineita, marjoja ja hedelmiä. Nämä ovat luonnon omia superfoodeja parhaimmillaan. Elixirin marjat pakastetaan heti keräämisen jälkeen, joten herkät ravintoaineet säilyvät elinvoimaisina. Elixiriin on pullotettu kuusi ravintorikasta marjaa ja neljä vahvaa yrttiä.



Mustaherukka - auttaa ylläpitämään vastustuskykyä stressiä vastaan ja auttaa painonhallinnassa
Tyrnimarja      - ylläpitää sydämen normaalia toimintaa
Variksenmarja - laajakirjoisin suojaravintoaineiden lähde
Puolukka         - auttaa ylläpitämään luonnollista vastustuskykyä
Mustikka         - pitää yllä silmien normaalia terveyttä
Karpalo           - hyvä c-vitamiinin lähde

Nokkonen       - ylläpitää nivelten hyvinvointia
Ruusujuuri      - auttaa suojaamaan soluja hapettumisstressiltä
Siankärsämö   - auttaa vähentämään veren kolesterolipitoisuutta
Väinönputki    - edistää ruoansulatusta


Useimmiten emme syö riittävästi ja monipuolisesti marjoja päivittäin. Omalla kohdalla tämä on hyvinkin totta. Elixirin avulla saan päivittäisen marja-annoksen helposti nauttimalla 1 rkl eli 15ml tätä tehojuomaa. Tämä vastaa n 1-1,5 dl annosta marjoja. Itse tykkään ottaa Elixiirin raakana, mutta sopii loistavasti vaikka smoothien kera.

Sain kokeiltavakseni Elixir juoman, ja olen nyt kuukauden verran käyttänyt sitä päivittäin aamupalan yhteydessä. Näin pimeänä aikana tämä on loistotuote, kun on vaikea saada konetta hereille aamuisin. Elixir antaakin päivään potkua ja on oiva energiapläjäys aamuun.  Olen kyllä huomannut selkeän eron päivään kun olen ottanut elixiiriä. Askel on hieman kevyempi ja virtaa on kuin duracel- pupussa. :D
Arctic Nutritionin tuotteisiin pääset tutustumaan tarkemmin täältä


Joensuussa edustajana toimii Helena Ruokolainen.

* tuote saatu blogin kautta.

maanantai 23. lokakuuta 2017

Rakas sinusta on tullut pullukka

 


Tämä maanantai on erityisen hyvä monessakin mielessä. No jos nyt rehellisiä ollaan, niin ei tämä viikon alku mennyt kuin strömsössä.  Kuitenkin niin paljon kivoja juttuja on nyt meneillään,että en anna sen saada yliotetta minusta. Niin kuin viimeksi vihjailin, niin minun on vaikea saada tätä herkkukierrettä yksin katkaistua. Olen kokeillut noita nettivalmennuksia ennenkin. Hetken ne kyllä toimivatkin, haaste on siinä miten jatkaa sen jälkeen. Tämä valmennus kyllä sai kiinnostukseni herämään. Kysymyksessä on siis Fitfarmin uutuus: Viimeiset 5 kiloa. Miten mainio nimi, sillä monestihan me puhutaan siitä, miten tiukassa ne viimeiset viisi kiloa ovat.  En tiedä onko nämä nyt ne ensimmäiset vai viimeiset 5kg, mutta matkani on silti alussa. Odotin oikein eilen illalla, millon pääsen syömään ja eilen illalla valmistinkin elämäni ensimmäisen tuorepuuron!Mikä on tosi kätevää, että illalla tein jo aamupalan valmiiksi. Puuroa varten sekoitin maitorahkan, kaurahiutaleet, jäiset  marjat ja tilkan sokeroimatonta mehukeittoa keskenään.Yön aikana tämä  koko komeus tekeytyi valmiiksi. Siitä tulikin aikamoista herkkua!


Seuraavien 4 viikon aikana minun ei tarvitse miettiä mitä syön, vaan joku muu on tehnyt tämän puolestani. Se on varmaa, että herkkuihin en tänä aikana koske. Ruokavaliossa on enemmän valinnanvaraa mitä aiemmissa valmennuksissa on ollut, mikä tekee touhusta mielekkäämpää. Mielenkiinto lopahtaa aika pian jos syöt pelkkää parsaa ja jauhelihaa.

Itse suunnittelin tekeväni vielä  täytettyjä paprikoita tällä viikolla ruoaksi, ja kasviksia vaihdellen saan monipuolisuutta ruokiini. Ja kaikki vinkit otan kernaasti vastaan mitä saa kanasta, kalasta, lihasta ja kasviksista loihdittua. Kirsikan kokeileva keittiö ottaa mieluusti haasteen vastaan.

Täällä blogissa pääsette seuraamaan minun matkaani pikkujoulu kondikseen. ;)

- Kirsikka-

keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Sinä riität





Luin tuossa hiljattain naistenlehdestä, miten  jo kolmikymppiset alkavat valittaa vanhuuttaan.
Miten pitkältä tuntuukin aika kun odottaa sen koittavan. Täytyy myöntää, että kieltämättä tunnistan tämän piirteen itsessänikin. Miten sitä oikein salaa hykertelee kun löytyy vielä paikkoja, missä tuntee olevansa nuori. Mikä sinänsä on vähän hassua, koska nuorempana sitä kuitenkin odotti sen ajan kuluvan. En kaipaa sitä nuoruuden kipuilua, mutta sitä tietynlaista huolettomuutta kylläkin. Sitä vastoin tässä iässä tykkään siitä, että alan viihtyä omassa nahkassani, on ihanaa olla minä!

Olen puhunut ennenkin tästä kroonisesta vauvakuumeestani, ja kyllä se juontaa syvemmälle ihon alle. Se on myös pelkoa siitä vanhenemisesta. Pienen ihmisen kanssa sitä ei ole aikaa pohtia kaikkea tätä, ja se varmaan omalla tavallaan onkin sitä nuoruuden eliksiiriä.

Sinä riität, sinä riität,
olet täydellinen noin. 
Aurinko nousee, aurinko
laskee, mut hymys aina 
loistaa voi. 

- Mikko Harju - sinä riität. 

Vaikka alan viihtymään  omassa nahkassani, niin kroppa ei kulje aina mukana sen mielen kanssa. Kun nämä kaksi asiaa kohtaisi, niin voisi olla aika tyytyväinen. Minusta Jutta sanoi sen niin hyvin, että myös niinä pilvisinä päivinä, ei pitäisi unohtaa sitä itsestään huolehtimisesta. Terveelliset elämäntavat kuljettaa läpi myös niiden raskaiden päivien. Ja samaan hengenvetoon myönnän, että en ole itse tänä syksynä tehnyt niin. Miten helppo se on sinne sohvan perukoille hautautua pienen herkun kera. Samalla se kaikki herkuttelu on vienyt viimeisetkin energiat.  Joskus se herkkukierre on vaikea itse katkaista ja nyt on minun aika nostaa kädet pystyyn, yksin en tähän pysty.
Tähän palaan myöhemmin. ;)


Minä en ole pullantuoksuinen äiti, enkä liiemmin vapaalla viihdy tuulipuvussakaan. Alkuaikoinamme miestä huvitti kun rouva lähti lenkillekin jakkupuvussa. Olen äiti, mutta ennen kaikkea olen nainen. Minua suututtaa suunnattomasti ajatus, että kun olen tämän ikäinen pitäisi pukeutua tietyllä tavalla.
Ostin hiljattain kuvassa näkyvän teinirotsin, vaikka olin aiemmin sitä mieltä, että se ei sovi minulle, eikä minulla ole pokkaa pukeutua siihen. Minä en ole muovailuvahaa, että taipuisin johonkin tiettyyn muottiin. Minussa elää varmaan ikuinen nuori kapinallinen, joka kyseenalaistaa asioita ja puuttuu epäkohtiin. Tai ehkä se onkin tuo nahkatakki, joka sen tekee.

Tämän päivän naisena oleminen ei ole helppo tie. Meiltä vaaditaan täydellisyyttä niin työelämässä, äiteinä ja siinä sivussa pitää tietysti metsästää sitä täydellistä kroppaa hiki hatussa. Kaikkien näiden vaatimusten keskellä se oma itse unohtuu ja se, mitä minä tarvitsen.

Meillä lapset on oppinut jo mitä minä tarvitsen työpäivän jälkeeen, ja se on sohvakooma. Pieni hiljainen hetki lataa akut. Suosittelen kokeilemaan. Yritän myös opetella hemmottelemaan itseäni tasaisin väliajoin. Tämän viikon päättääkin täydellinen kasvohoito. Sen voimin jaksaa kummasti arjen kiireet.


Kivaa keskiviikon jatkoa juuri sinulle!

Olet täydellinen juuri noin 


Rakkaudella Kirsikka



lauantai 14. lokakuuta 2017

Miten minut hurmataan?




Hurmaavan huoleton Sarutiikka avasi ovensa lokakuun alussa. Minulle, jolle Sarustiikka on edustanut vahvasti Sari Hakkaraisen kädenjälkeä ja sydämellisyyttä, oli omistajavaihdos melkoinen shokki. Pieni Aino Inkeri Ankeinen minussa huusi tuolloin:"Onko kaiken pakko muuttua?".

Olin vakaasti päättänyt, että en voisi astua jalallakaan tähän uudistuneeseen Sarustiikkaan. Minulla kun oli ajatuksena se, että eihän se paikka olisi enää entisensä uudistusten myötä.
Työkaverien hypetyksen jälkeen, päätin kuitenkin antaa mahdollisuuden ja mitä lähemmäksi tämä päivä tuli, sen innokkaammin sitä odotin.

Sarustiikan omistajana jatkaa muutoksen myötä yrittäjä Pirkko Burman, joka on hakenut uusia sisustuksen tuulia Tukholman sisustusmessuilta asti. Tuotteet ovat peräisin tanskasta ja ruotsista, ja myönnetään siellä kyllä homma osataan.




Tällä kertaa minut oli kuitenkin helppo hurmata, ovesta astuminen jo mykisti minut. Maalaisromanttinen tyyli on päivittynyt tähän päivään ja saanut rouheampaa tyyliä rinnalleen. Ihanaa oli yllättyä aina uudelleen ja hihkuin hurmaantuneena kaverilleni, että katso tätä!Juuri kun luuli nähneensä kaikki, löytyikin jotain uutta ja yllättävää. Ja juuri niin sen kuuluukin olla, että tuosta kaikesta ei meinaa saada tarpeekseen. Sarustiikka on ehdottomasti saanut kasvojenkohotuksen ja nyt sieltä löytyy jokaiselle jotakin. Aina se muutos ei olekaan pahasta. ;)





Harakan silmää ilahdutti erityisesti nämä kristallilamput, mutta muutoinkin valikoimaa oli lampuissa ilahduttavan paljon.

Ihastuttavat Shepherdin tuotteet. Shepherd on ruotsalainen merkki, joka on peustettu 1982. Valikoimissa on lampaannahkaisia jalkineita, tyynyjä, taljoja ja veikein on ehdottomasti karvainen pyörän istuinsuoja.

Valikoimissa on Shepherdin ohella Vintage kalkkimaalit, Le pere pelletier- tuotteet,  Liv interioirin eko matot sekä Ib Laursenin tuotteita.










Sarustiikassa sinua palvelee ihastuttava Milla Solehmainen.




Vaihtelua kertakäyttöastioihin näillä puu ja bambuastioilla. Näillä loihdit näyttävyyttä esimerkiksi juhlakattauksiin tai illanistujaisiin.



Moni juttu sai aikaan onnellista huokailua minussa. Tällä kertaa mukaan tarttui kristallilasi ja kirsikkaglögiä luonnollisesti. Moni juttu jäi kaivelemaan ja saa minut palaamaan vielä moneen kertaan uudelleen. Oletko sinä jo tutustunut uudistuneeseen Sarustiikkaan, ja mitä pidit?

Rakkaudella hurmioitunut Kirsikka

osa kuvista lainattu Sarustiikan facebook sivuilta

tiistai 10. lokakuuta 2017

Mitä kuuluu timmille mimmille?





Timmin mimmin matka alkoi energiaa puhkuen ja suurella päättäväisyydellä. Oli hienot välietappi palkinnot suunnitteilla, ja sitten iski syksyn harmaus ja flunssa siihen kuin kirsikkana kakun päälle.
Kotisohva alkoi houkuttelemaan lenkkipolkua enemmän, ja lohtu syyssateisiin löytyi suklaasta ja muista syntisistä herkuista. Herkkujen lisääntyessä hävisi sitten viimeinenkin energia ja housut ovat alkaneet uhkaavasti kiristellä. Kyllä sillä ruokavaliolla on niin iso merkitys, ja väsyneenä siihen ei ole tullut tarpeeksi panostettua.Tänään uskaltauduin pitkän tauon jälkeen salille ja jo päivällä oli ihana odottava tunnelma. Jos salille mennessä oli väsynyt olo, niin kyllä se liikunta vaan aina myös ne akutkin lataa. Miten vaikeaa se onkin saada itsensä välillä varsinkin näillä sateilla liikkeelle, mutta ikinä en ole katunut, että tuli mentyä.



Notkahduksia tulee meille kaikille, se on vain inhimillistä. On vain löydettävä sieltä se kultainen lanka uudestaan. En metsästä enää tiettyä vaakalukemaa, vaikka kaikilla meillähän on ne viimeiset viisi kiloa haaveissa. Toki edelleen  minulla on pieni  porkkana, joka antaa minulle syyn lähteä liikkumaan. Kaikesta tästä huolimatta minun tavoite on päästä balanssiin ja voida hyvin.


Tässä kuvassa painan 10 kg vähemmän kuin tänä päivänä. Voin käsi sydämellä sanoa, että tänä päivänä peilistä katsoo onnellisempi Kirsikka makkaroista huolimatta.
Matka tähän ei ole ollut helppo ja tänäkin päivänä kamppailen siitä, voinko liikkua ilman suurempia tavoitteita. Nettivalmennukset eivät ole avain onneen, vaikka monelle varmaan toimivat. Toki onhan niissä paljon hyvääkin. Ennen kun sen reitin valitsee täytyy olla varma siitä, että muut palaset elämässä ovat kohdallaan.

Miten ihanaa se onkin hemmotella itseään sillä suklaalla, mutta kun oppisikin sen, että se itsensä hemmottelu voi olla muutakin kuin syötävää. ;) Miten sinä hemmottelet itseäsi?
Tänään minä  aion hemmotella itseäni käymällä yksin saunassa kynttilänvalossa ja lakata kynnet.

Muistetaan naiset olla armollisia itsellemme!

Rakkaudella Kirsikka

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Pitääkö olla huolissaan?



Pitääkö olla huolissaan kun etukäteen ostamasi lippu Lehtiä Ilosaareen vaihtuikin leffailtaan työkamujen kanssa, eikä se edes kirpaise? Olin nimittäin alunperin aikeissa lähteä rokkailemaan nuorimman pojan kanssa, mutta  kun kuulin Yösyötön olevan tuolloin ensi-illassa, ei valinta ollut vaikea. Onneksi mies otti haasteen vastaan, ja suuntasi molempien poikien kera rokkailemaan.

Työpäivän jälkeen kieltämättä sohva olisi houkutellut leffaa enemmän, mutta onneksi tulin järkiini.
Leffanamit kiireesti haettuani, suuntasin hiki hatussa leffateatteria kohti. Olen tykästynyt Eve Hietamiehen elämänmakuiseen kirjoitustapaan ja Petteri Summasen tähdittäessä elokuvaa, ei lopputulos voi olla muuta kuin hyvä. Olin lukenut kirjan jo aiemmin, ja luonnollisesti minulla olikin kovat odotukset myös itse elokuvalle.




Yösyöttö on komedia miehestä joka jää vauvan kanssa kaksin. Toimittajana työskentelevän Antti Pasasen elämä mullistuu kun Pia- vaimo kurvaa Naistenklinikan edestä takseineen vauva-arkea pakoon, ja suuntaa Espanjan lämpöön. Elämä pikku vauvan alias Paavo Pasasen kanssa alkaa tuosta hetkestä, eikä Antilla ole aavistustakaan mitä se häneltä vaatisikaan. 

Yösyöttö on viihdyttävä elokuva ja Petteri Summanen on nappivalinta rooliin. Antti sen sijaan on uraohjus, joka ei ole nähnyt omaa nenäänsä pidemmälle. Kirja on pohjimmiltaan tarina eheytymisestä ja itsensä löytämisestä. Antti on ihan tavallinen mies,joka tykkää pitkään nukkumisesta,baari-illoista ja naisista.

Olin väsynyt, yksinäinen,tylsistynyt. Halusin palata töihin ja puhua muidenkin kuin kuolaavien ja purskuttavien kääpiöiden kanssa. Halusin istua baarissa, juoda olutta, nukkua pitkään viikonloppuna, maata päivän sängyssä ja katsoa dvd:ltä Taru Sormusten herrasta -trilogian. Halusin seksiä sunnuntaiaamuna,istua yksin saunassa. Halusin olla yksin. Halusin olla Paavon kanssa.

Elokuvassa on loistavaa tilannekomiikkaa ja se sai kyllä nauramaan,  ja vauvavuodet palasi myös kirkkaana mieleeni. Itse elokuvasta jäin kaipaamaan Jönnin osuutta, jolla oli aika merkittävä rooli kirjassa. Elokuva on pintaraapaisu kirjasta ja tuli tunne, että se jäi kesken. Jatko-osaa jään innolla odottamaan.  Pidin elokuvasta, ja se oli täydellinen päätös hektiselle viikolle.

Leffan jälkeen tämä suuntasi kotiin Vain elämän pariin kera herkkujen, muiden rokkailessa. Nautin nimittäin yksinolosta ja hiljaisuudesta pieninä palasina.

Tänään on ollut laiska sunnuntai, enkä ole saanut mitään aikaiseksi.  Joskus se on ihan hyvä niin.
Nukuin päiväunet ja pikku miehen toiveesta leivoin puolukkapiirakkaa. Äitinsä tavoin hän on oikea herkkupeppu!



Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle!

Rakkaudella Kirsikka

tiistai 3. lokakuuta 2017

Hei Lokakuu!



Kuin huomaamatta hyvästeltiin syyskuu, ja nyt eletäänkin jo lokakuuta. Uuden kuukauden käännyttyä eilen maanantaina tuli mieleeni ajatus, miten se maanantai tuntuukin aina niin tahmealta. Minä en ole maanantain lapsi, ja jos minulta kysyttäisiin, sen päivän voisi mielestäni skipata kokonaan. Jo sunnuntaina huomaan angstin nousevan pintaan, että kohta tämä loppuu, viikonloppu nimittäin. Ei minua se työ syletä, vaan minua ja maanantaita ei vain ole luotu toisillemme.

Tiistaina on jo toiveikas olo, suupielet kaartuvat vähitellen hymyyn ja katse ei enää ole siellä varpaissa. ;)


Työpäivän jälkeen hetkellinen huokaisu kun päätin kävellä kotiin, mutta mikä ihana sää siellä olikaan. Matkan varrella oli pakko räpsiä ihania syksyisiä kuvia. Matkalta viesti lapsille: " Saa siivota, jos haluaa hyväntuulisen äidin kotiin." Olin kyllä jo etukäteen päättänyt hemmotella lapsia pannarilla, mutta paljastetaan että kotiin tuli hyväntuulinen mamma.



Tiistaissa on parasta myös, että silloin on äidin oma saunahetki hemmotteluineen. Viikon kohokohta. Vanhaksi sitä on tullut kun osaa arvostaa niitä pieniä arkisia asioita, ja useimmiten niihin kuuluu jollakin tavalla ruoka.


Pieni mies kyseli kaupasta tultuaan, että millon tulee glögit myyntiin. "Kun olisi niin kiva kun on ulkona kylmä ja pimeetä". Niin totta joka sana.  Äidin pieni jouluihminen.


Pienet herkutteluhetket kuuluu myös sinne arkeen.Tico sai myös nauttia oman pikku palan pannaria mansikkahillon kera.

Myös arjessa voi olla hitunen taikaa!

- Kirsikka-



sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Romantiikkaa ja tukkataikoja



Eilen vietimme miehen kanssa pitkästä aikaa parisuhdeaikaa ja pojat olivat mummon hoivissa. Miehen ehdotuksesta laitoimme illalla kynttilät palamaan, kun niistä tulee kuulemma syksyinen fiilis. Osaa tuo mies siis vielä yllättää, ja luonnollisesti katsoimme futista tässä valaistuksessa.

Enemmän pitäs varastaa sitä kahdenkeskistä aikaa, niitä nimittäin kannattaisi siinä arjessa vaalia.
Tuntuu monesti siltä, että se arki vaatimuksineen vie mehut kaikesta muusta.
Viikonloppuna on sitten sitä aikaa eheytymiseen.

Tänään oli luvassa ihanaa hemmottelua, kun pääsin päivittämään kutrini syksyisempään asuun. Näin harmaana aikana on ihana saada tähänkin pehkoon vähän väriä. Näin vanhemmiten sitä jotenkin on tullut rohkeammaksi, että uskaltaa välillä räväyttää ihan kunnolla. Silloin nimittäin kotonakin huomataan kampaajalla käyntini.

lähtötilanne

Kävin pari kuukautta sitten ylellisessä Orofluidon Amazonia hoidossa, josta voit käydä lukemassa täältä Minulla on ollut myös kotona käytössä Orofluidon Amazonia shampoo. Hoidon vaikutus on ollut havaittavissa tähän päivään saakka, koska hiukseni olivat hyväkuntoiset ja sileät kosteasta säästä riippumatta. En voi olla ihmettelemättä, miten minun tukkani voikin olla näin silkkinen.




Tadaa! näin upeat kutrit Glamour Roomin Selina minulle loihti! Ihana purppuranlila sävy antaa kivasti väriä mielestäni kasvoilleni, ja samalla uutta hehkua.


Sain olla sopivana testipäänä uudelle tuotteelle, joka ei ole vielä asiakkaiden saatavilla.
Föönauksen alle laitettiin DFI:n uutuus tuotetta volume creamia, joka tekee hiuksista tuuheat ja jämäkät. Tuote sopii parhaiten polkka- ja puolipitkille hiuksille.








Ihanaa alkavaa viikkoa sinulle! Itsensä hemmottelu on parasta hyvää, mitä voit itsellesi antaa.

Rakkaudella Kirsikka