Nainen junassa

Rachel matkustaa päivästä toiseen samalla paikallisjunalla. Junan ikkunasta hän seuraa
radanvarren talossa asuvaa pariskuntaa, jolle kuvittelee mielessään täydellisen elämän.
Sitten eräänä päivänä hän näkee jotain mikä muuttaa kaiken, ja pian sen jälkeen pariskunnan nainen katoaa.

Tämän kirjan lukemista olin suunnitellut jo pitkään. Tällä kertaa kävi kuitenkin niin, että päädyinkin katsomaan valkokankaan version ensin. Miten meille käykin miehen kanssa niin, että päädymme valitsemaan tällaisia romanttisia pläjäyksiä. ;) Rehellisesti sanottuna en tänä päivänä pysty katsomaan mitään siirappia, joten tämä sopi kuin nenä päähän. 


Tarina alkaa hyvin pitkästyttävällä moodilla,mutta pikku hiljaa tarina alkaa viedä mukanaan. Aluksi voisi luulla, että Lontooseen töihin paikallisjunalla matkaava  Rachel on kuin kuka tahansa junan matkustaja, joka seuraa vain ohi lipuvia maisemia. 


Varsin pian kuitenkin avautuu se, että  Rachel on elänyt yhdessä noista taloista, jonne katse aina välillä hakeutuu. Hän on joskus elänyt onnellista elämää Tominsa kanssa. 

Nykyisin Rachel on yksinäinen sielu, joka hukuttaa murheensa alkoholiin ja pakenee todellisuutta haavemaailmaan, missä kaikki on toisin. 

Yhtenä noista päivistä jotain tapahtuu, mikä mullistaa kaikkien elämät ja mikään ei ole enää ennallaan. 

Nainen junassa on hyytävä murhamysteeri, joka ei jätä kylmäksi tai minua se ei ainakaan jättänyt.

Sain jopa tiistaina itsestäni  sen vertaa irti, että kävin kotiuttamasssa kyseisen kirjan. Ja heti aloin sitä ahmimaan.

 Olikin muuten mielenkiintoista tarpoa tuolla tuiskussa eilen pinkissä tennareissani kun ensilumi satoi. Ja ei se ei leijaillut ihanasti vasten kasvoja,joten mitään suloista kuvapläjäystä ei ole luvassa, vaikka se lumen tuoma valoisuus onkin ihanaa. Tosin nyt tuosta valoisuudesta ei ole tietoakaan, mutta olipa silti aivan ihanaa käydä terapia kävelyllä ihanan ystävän kanssa.