Pages

maanantai 30. tammikuuta 2017

Hyvinvoinnin aakkoset




Viime päivinä olen konkreettisesti huomannut, mitkä asiat vaikuttavat hyvinvointiini positiivisella tavalla. Entinen salipirkko on antanut itselleen luvan olla armollinen, ja flunssan vaatiessa veronsa olen ollut salivapaalla pari kuukautta. Onko se armollisuus sitten sitä, että vedetään suklaata kaksin käsin ja rentoillaan kotisohvalla?En tiedä teistä muista, mutta myönnän näin tehneeni.

Kunnes sitten tammikuun alussa tein sen päätöksen, että suklaan ja karkkien syönti saa jäädä hetkeksi. Ja ilman suurempia kiusauksia ollaan menty. Toki olen antanut itselleni luvan ottaa silloin tällöin herkkua kahvin kanssa, joten ehkä se onkin ollut pelastus. :D

Miksi me muuten rankaisemme itseämme herkuttomalla helmikuulla ja muilla kuin että olisimme itsellemme armollisempia. Olen ollut pienen elämäni aikana jos jonkunlaisella dietillä ja onko se tehnyt minusta onnellisemman? no ei.

Olin tuossa tiukalla dietillä vuonna nakki  ja sen dietin jälkeen sain takasin muutaman kilon ja sain siitä heti kommenttia. Miten helppoa se onkin toiselle ladella ajattelemattomia kommenttia, jos itselläkin olisi syytä sinne peiliin katsoa.  Minä olen onnellinen juuri tällaisena kuin olen, ilman että minun tarvitsee jokaista suupalaa laskea tai miettiä.



Meistä jokainen löytää sen oman tavan ladata akkujaan ja minulle liikunta on yksi sen muodoista.
Nykyisin osaan myös nostaa jalat ylös ja olla tekemättä yhtään mitään. On ollut aikoja, että lapset on kysyneet, että miksi äiti istut. Vähän harvinaisempi näky siis meillä ;)


Viime aikoina olen joutunut myös miettimään ruokavaliota ihan kunnolla. Siinä vaiheessa kun maha on iltaisin kun norsupallo, on aika miettiä missä mennään vikaan. Tiukan diettamisen jälkeen olen ottanut paljon vapauksia ruokavalion suhteen ja se ei välttämättä ole ollut hyvä juttu.

Perus runko on periaatteessa ollut ihan kohdallaan, mutta jokaisen aterian jälkeen maha turposi suhteettoman paljon. Jotta ei huhut perheenlisäyksestä saisi tuulta alleen, päätin ottaa härkää sarvista.
Ensimmäisenä lähti ruisleipä pois ja se on ollut aika mullistava juttu. Mahan turvotus loppui seinään.
Minulle, jolle se ruisleipä on ollut must aina, oli kova paikka luopua herkustani.
Tilalle tulivat kaurapuikulat.

Maitorahkaa en ole myöskään koskenut enää aikoihin ja nyt olen ihastunut Alpron jugurtteihin ja rahkoihin.
Miten ihana tunne kun illallakin maha on vielä litteä. :) Kyllä sitä kroppaa kannattaa kuunnella ja antaa sille, mitä se kaipaa.



Tänään olikin liikunnallinen iltapäivä kun työpäivän päätteeksi kävin uimassa ja illalla vielä kävin Ticon kanssa lenkillä. Ei ollenkaan hassumpi alku viikolle :)

- Kirsikka-

lauantai 28. tammikuuta 2017

Lauantai on lettupäivä

Viikonloppu. Perjantai iltana se iski työvuoron jälkeen. Höyhenen kevyt olo nimittäin. Viikonlopuissa on jotain taikaa.  Rakastan tulppaaneja ja mikä olisikaan parempi tapa juhlistaa viikonlopun alkua, kuin hemmotella itseään kauniilla kimpulla.


Ihana on ollut myös se, että tällä viikolla pääsin ensimmäistä kertaa salille pitkään aikaan. Ja siitähän seurasi armoton siivousvimma :D esikoinen ihmetteli tovin, että mistä mahtaa tuulla ja kun kuuli äidin vaan käyneen salilla, totesi että kannaisi käydä useammin. ;)

On sillä liikunnalla niin iso merkitys jaksamiseen, tuli sekin konkreettisesti nyt todistettua, virtaa on ollut ihan eri tavalla arkisiin askareisiinkin töiden jälkeen.



Minä, joka en juurikaan telkkaria seuraa olen arkisin linnouttautunut sohvalle katsomaan kauniita ja rohkeita intoa puhkuen.  Se onkin ollut sellainen terapeuttinen hetki. Päivällinen on tuossa vaiheessa syöty  ja kuulumiset lasten kanssa vaihdettu. Tai noh jos on oikeen kiirus ollut niin ruokahetki on ( hyi minua!) pidetty olohuoneessa yhdessä miehen kanssa.) Meidän yhteinen arkinen hetkemme.

millainen meidän lauantaimme sitten oli?
Minä nautin pitkistä kauneusunistani ja heräilin vastahakoisesti yhdentoista jälkeen.

Lounaaksi nautitun kanawokin  jälkeen lähdin Ticon kanssa pitkälle kävelylenkille kauniissa säässä. Mielettömän ihana sää oli ja nautin ulkoilusta kaikilla aisteillani.

Lenkin jälkeen se siivousvimma otti taas vallan ja puunasin kotia vimmaisesti ja pyykkäilin samalla.


Pienen hetken kerkesin varastamaan täysin itselleni ja nauttimaan hiljaisuudesta ja hyvästä kirjasta siivous urakan päätteeksi. Ihan parasta!

Illalla nautimme muun perheen kotiuduttua uuniperunaa lisukkeilla ja miehen paistamista letuista mansikkahillon ja kermavaahdon kera. Edellinen kerta olikin kesällä, että olikin korkea aika.

Ilta jatkui saunan ja putouksen merkeissä.

Mukavaa iltaa sinulle!




tiistai 24. tammikuuta 2017

Kahvila Majurska ja linnoitukset


Lappeenranta ihastuttaa minut aina uudelleen eikä tämä kerta ollut poikkeus.
Olen jotenkin enemmän viehättynyt idyllisistä kahviloista ja putiikeista, jotka sijaitsevat vanhassa miljöössä. Mieheni kutsuukin minua putiikkitytöksi. ;) Tällä kertaa sain houkuteltua miehenkin mukaan.  Hän ei varsinaisesti ole mikään kahviloissa kävijä, mutta ihastui myös tunnelmaan.

Vaikka kahvilassa oli iloinen kuhina koko ajan ja iltapäivän kahvittelijoita riitti, niin silti siellä vallitsi rauhallinen ja lämmin tunnelma. Nautimme omenapiirakkaa vaniljakastikkeen kera, joka oli oikein herkullista.



Kahvila Majurska sijaitsee siis linnoituksen läheisyydessä, ja siellä on erilaisia tunnelmallisia huoneita ja pikku putiikkeja. Tämä osa Lappeenrantaa olikin minulle uusi tuttavuus.



Koko päivän saimme nauttia auringon paisteessa  kauniista maisemista.







Miten ihanaa oli kävellä tuolla Lappeenrannan keskustassa ja nauttia tunnelmasta kaikilla aisteilla.
Mies ei vaan samalla tavalla osannut arvostaa tätä minun fiilistelyä. Jäin hetkeksi tunnelmoimaan upeaa puuta, jossa oli kauniit valot. Siihen mies tokaisi" hei siis se on vaan puu, jossa on  jouluvalot".


     
       
minusta se oli kaunis näky!

Lappeenrannan puutaloissa on jotain samaa tunnelmaa kun Porvoossa. Ihanan monipuolinen kaupunki ja seuraava reissukin sinne on jo mielessä.

onko sinulla antaa vielä vinkkejä Lappeenrannan tai lähiseudun must kohteista?

rakkaudella Kirsikka

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Pieni irtiotto




Malja meille! Tämän miehen rinnalla minä olen kulkenut jo 18 vuotta ja tämä viikonloppu
olikin hieno tapa juhlistaa sitä.  Tällaisia hetkiä kun muistaisi vaalia myös siellä arjessa. Liian usein se toisen huomioiminen hukkuu siihen arjen vaatimuksiin.

 Mies esitti vienon toiveen ennen matkaa, että rouva voisi edes tämän kerran olla hermoilematta lähdön hetkillä. Ja tiedättekö toive toteutui,joskin hammasta purren. ;)

Mummo oli lupautunut pitämään huolta lapsukaisista,joten hyvillä mielin suuntasimme kohti Etelä- Karjalaa.

 Minä olin tarkkaan jo visioinut must paikat matkan varrelle, mistä tosin jouduin joustamaan kun  himoisemaani Angus Steak& wine ravintola Lappeenrannassa olikin ihan täynnä. Ja kuin kirsikkana kakun päällä Konditoria Aleksandra oli kanssa sulkeutumaisillaan.

Viereisestä Amarillosta sai kuitenkin takuu hyvää lohturuokaa ja nopean googlauksen johdosta bongasin kahvila Majurskan, joka on aivan linnoituksen läheisyydessä. Lisää Majurskasta kerron seuraavassa postauksessa.


Yövyimme yllättäen Saimaan kylpylässä. Upea  ylellinen huoneemme, jossa oli myös parveke.

Tässä on hieman linnanneito tunnelmaa.
Ravintolalle pisteet siitä, että saimme viinilasit lainaan huoneeseen, jotta saimme juhlistaa vuosipäiväämme kuohuvan merkeissä.

Illan pimetessä kävimme myös nauttimassa kylpylän poreista.

Sunnuntain kohokohta oli aamupalan ohella vierailu ihanaisessa Helkkä Dreamsissa miehen serkun kera.


Tämä on kyllä niin huikea paikka! juuri nyt kaikki joulukoristeet oli-50% ja himoitsemaani Greengatea -20%. Mukaan tarttui iso kynttilänjalka ja Greengatelta keittiöpyyhe ja ihana Olivia lattemuki. Näitä on kyllä aivan  pakko saada lisää.
  Ja ihan parasta, että on seura joka ymmärtää kaiken sen kauneuden, niin kuin sinäkin. Ja sama ihana hykertely kun mietit miten ihania juttuja on, mutta et keksi käyttötarkoitusta.
:D  Syytän Konmari kirjoja siitä, että nykyisin ei tule hamstrattua tavaraa. Kirotut kirjat! :D

On se jännä miten pienikin irtiotto siitä arjesta, tekee höyhenen kevyen olon. Tänä viikonloppuna olen saanut nauttia laatuaikaa ihanan mieheni kanssa ja tavannut läheisiä. Uudet suunnitelmat jo muhii mielessä. Mies toki huokaili miun suunnitelmille. Niin outoa ehkä, mutta minä olen himpun verran enemmän elossa kun saan suunnitella matkoja ja myös matkustella. Kai minä jollain tapaa olen se levoton sielu, joka rauhoittuu hetkeksi kun pääsee arkea pakoon.

ihastuttavaa viikon alkua sinulle!

perjantai 20. tammikuuta 2017

Ihana valoilmiö


Näin makeasti starttas minun viikonloppuni. Olen pitkään himoinnut noita herkkukaakaoita ja tänään pääsin omastani nauttimaan  Kauppaneuvoksen kahvilassa. Seuraksi pääsi kolmen suklaan hyydykekakku ja voin kertoa, että tyydytti kyllä makeannälkäni toviksi. :D
Siinä nautiskellessani pääsin myös nauttimaan kauniista kantelemusiikista.
 Ps suklaaseen en koskenut. ;)


Tänään olemme päässeet todistamaan tuota ah niin ihanaa valoilmiötä, ja nautin siitä täysin siemauksin, kun kävelin töistä kaupunkiin. Miten sitä on ihan eri tavalla elossakin kun aurinko näyttäytyy. Ihmeellinen juttu!


Viikonloppuun virittäytyminen alkoi itseasiassa jo eilen kun suuntasimme ystävän kanssa Kerubin Komiikka festareille seuraamaan Tommi Mujusen stand up esitystä.

Tämä ei olisi voinut tulla parempaan saumaan. Mikä sen parempaa kun poskilihakset saa liikettä ja olokin vähän kevenee. ;)

" On joskus päiviä hyviä, että joukkoon mahtuu osa synkkiäkin". Ihan vihellellen  ei ole tämä viikko mennyt. Onneksi loppuviikosta asiat kääntyi kuitenkin parempaan päin, ja lähes jo vihellytti kun töistä lähdin. :)


Ja jos ei pieni shoppailu piristä, niin ei sitten mikään. :) Olen rakastunut näihin Cubuksen Jeggings Janeihin. Ensimmäiset ostin vasta hiljattain ja se olikin löytö kirpputorilta.  Ihan törkeen hyvät jalassa, ihanan pehmeät ja tarpeeksi korkeutta myös vyötäröllä. Tästä  mamma tykkää!:D ja mikä parasta valikoimaa riittää.


näille lähtee siis vahva suositus.

Kuvassa näkyvät vaaleat "villasukat" on henkkan ja maukan valikoimaa, hinta hurjat 7€
Villaahan ei näissä juurikaan ole, joten siksi en niitä villasukiksi miellä, mutta passaa minulle. :)

Huomenna suuntaamme mieheni kanssa Saimaan kylpylään pienelle irtiotolle. Mummo saakin nauttia muiden poikien seurasta yhden yön verran.

Mukavaa viikonloppua sinne!

tämä suuntaa sohvalle Voicen pariin

rakkaudella Kirsikka

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Uusi rakkaus ja tammikuun asusteet





Vaikka ollaan keskellä tammikuuta, niin kyllä minun mieleni tuonne kevätmoodille yrittää kovasti kääntyä jo. Erityisen iloinen olen siitä, että flunssa alkaa vihdoin olla selätetty, ja pääsen taas liikkumaan toden teolla.  Salille en kuitenkaan ole vielä rohkaistunut. Forever Joensuuhun tuli tammikuussa etu, että jäsenet pääseee kerran viikossa pulikoimaan uimahalliin, ja tämän edun otin riemuiten vastaan.

 Miten monta kertaa minulla on ollut suunnitelmissa aloittaa uiminen säännöllisesti, mutta aina olen siitä onnistunut lipsumaan. Kuuluisia uudenvuoden lupauksia. :D


Harvoin teen huippulöytöjä, mutta eilen kävin ihanan ystäväni kanssa kahviloimassa ja Cubuksen rekissä huuti beige takki minua kutsuvasti puoleensa. Yllättävän laadukkaan oloinen takki ja hintaa jäi vain 19,95 €. Minä, joka hetki aiemmin julistin kaverille, että en yleensä kyseisestä liikkeestä löydä  mitään.

Vihdoin löytyi takki, jonka seuraksi sopii Mulberryn huivikin aivan loistavasti.

Mulberryn huivi on löytö Facebookin merkkikirpulta, että kannattaa pitää silmät auki niissäkin.
Tiedä mitä ihanuuksia sinun eteesi sattuu. ;)Himpun verran kun olis huivi ollut pidempi, niin se olisi ollut täydellinen.

Olen pitkään himoinnut jotain matalampia nilkkureita ja vihdoin sellaiset sattui eteeni kun surffailin Zalandolla. Kengät, jotka olisivat unelmat jalassa kun rouva viilettää shoppailemassa joskus tuntikausiakin. ;)

Uudet  ihanuudet ovat Clarksin ja nimeltään Rhea Amberit, ja ovat muuten ihan täydelliset. Ja hintakaan ei päätä huimannut: 79,95 €




Tässäpä minun tammikuun lempparit, jotka tulee varmasti olemaan kovassa käytössä. Se toki huutaisi seurakseen uutta laukkua, mutta sen osalta vielä etsinnät jatkuu.

Mitä parhainta sunnuntai iltaa sinulle! :)

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Kun korttitalo romahtaa




Arjen hektisyyden keskellä sitä usein unohtaa pysähtyä ja pitää huolen omasta hyvinvoinnistaan.  Ainakin tämä on monelle äiti ihmiselle, itseni mukaan lukien hyvinkin tuttua.  Usein se vaatii sen, että jokin ravistelee sinut hereille sieltä kuplasta, kun liian kauan on huolehtinut muista kuin itsestään.  Jossain vaiheessa se korttitalo sortuu ja joutuu miettimään sitäkin miten minä jaksan, ja mikä tuo minulle niitä voimavaroja arkeen.

Eikö se jos mikä ole mielen  vahvuutta, että välillä myöntää, että yksin en jaksa tätä taakkaa kantaa?
Viime vuoden uudenvuoden lupaukseni oli se, että uskaltaisin olla itselleni armollisempi. Ja tiedättekö mitä? Se oli ensimmäinen lupaus, jonka oikeasti pystyin pitämään. ;)

Missä vaiheessa sitä huomaa, että se oma elämä on pelkkää suorittamista tai selviytymistä päivästä toiseen? Teenkö asioita mistä oikeasti nautin, vai koska se nyt näyttää niin hyvältä esimerkiksi siellä somessa?Ehkä se, että se korttitalo sortuu onkin hyvä juttu, olisinko minäkään nähnyt elämän kauneutta ilman sitä.

Jokaisella meillä on oma tarinamme ja sen sävyt ovat erilaisia. Miten se polku jatkuu tästä eteenpäin on sinun käsissäsi.  Uskalla unelmoida ja usko unelmiin. Koskaan ei tiedä mitä hyvää odottaa nurkan takana.

Onni koostuu pienistä asioista ja teoista, ollakseen onnellinen ei tarvitse odottaa sitä sinne seuraavaan  lomamatkaan. Onni on arjessa ja niissä lähellä olevista ihmisissä ja sinussa.

Joskus se onni on kadoksissa, silloin itse pidin onnellisuus päiväkirjaa. Ja minulle siitä oli hyötyä. Vaikka päivässä oli niitä harmaita sävyjä, huomasi että vähitellen niitä muitakin sävyjä alkoi löytyä.


Mistä sinä saat voimaa arkeen?

Minä saan perheestä, ystävistä, pienistä irtiotoista ja tällä hetkellä uusin juttu on Netflix!


En ole mikään intohimoinen television katsoja, mutta uusin koukutukseni on House of Cards.
Tämä on se kohta, jossa otan myös suosituksia seuraamisen arvoisista sarjoista. Mitään romanttista hömppää ei kannata ehdottaa, koska se ei enää uppoa.


Ihanaa, että pakkanen alkaa lauhtumaan. Tänään pääsi Ticokin pitkästä aikaa lenkille ja se nautti aivan suunnattomasti, vaikka muuten ei talvesta nautikaan. Onkohan meissä jotain samaa?:D

rentouttavaa sunnuntaita sinulle!

Love Kirsikka





lauantai 7. tammikuuta 2017

Pieni pala luksusta


Joulukuisen irtioton ehdoton helmi oli Saimaan kylpylä, jossa meillä oli junior sviitti varattuna. Viimeksi olen ollut sviitissä hääyönäni ja siitä nyt on jo vierähtänyt tovi. Tämä oli nyt toinen kertani Saimaalla eikä tälläkään kertaa tarvinnut pettyä.

Aiemmin päivällä kävimme Gringos Logos nimisessä Texmex ravintolasta ruokailemassa, enkä ihmettele yhtään miksi paikkaa on kehuttu yhdeksi Lappeenrannan parhaista ruokapaikoista

Olimme jo hyvissä ajoin ennen aukeamista roikkumassa rivassa kiinni ja saimmekin huutavaan nälkäämme helpotusta maukkaiden burgereiden muodossa. Jälkiruoaksi talo tarjosi luumujälkiruoat. Oikein positiivinen kokemus ja ystävällinen palvelu!( eikä muuten ole maksettu mainos!)



Päivän päätteeksi pääsimme lillumaan kylpylään ja odotukset olikin taas korkealla kun olimme päivän kolunneet eri putiikeissa. Minun käsitykseeni rentoutumisesta ei kylläkään kuulunut lähes kymmenen jääkiekkojoukkuetta, joiden turnaus sattui sopivasti juuri tuohon viikonloppuun. :D

Mutta tästäkin huolimatta meillä oli oikein mukava kylpylöinti ja huoneessa meitä odotti pullot kuohuvaa. Tosin niiden nauttiminen osoittautui hieman haasteelliseksi kun ei ollut aukaisijaa, mutta onneksi minussa asuu pieni pala ihmemies MacGyveria, joten pullot saatiin lopulta auki matkalaukkuni hihnalla. :D Ilman verenvuodatusta ei siis tältäkään reissusta selvitty. Mieheni sanoin meillä oli rakkaan ystäväni kanssa morsiussviitti kuohuvan ja Belgialaisen suklaan kera. :D
Ihana miniloma keskellä jouluhulinoita, ihan parasta. Tästä voisi tulla perinne. ;

Ihastuttavasta minilomastamme voit lukea lisää täältä:  sisustuspuoti Helkä Dreams ja Fabriikin joulupuoti, joissa poikkesimme matkan aikana.

Saimaa on ehdoton lempparini näistä lähiseudun kohteista ja varasinkin sen taas kun lähdemme mieheni kanssa juhlistamaan 18v päiväämme. Varsinkin tuota Casttle hotellin puolta suosittelen lämpimästi. Hurja kun miettii miten pitkä matka ollaan kuljettu yhdessä, siksi haluankin että paikkakin on erityinen. Jos sinulla on kivoja vinkkejä kohteista, mikä kruunaisi minilomamme niin otan kaikki ilolla vastaan.

Love Kirsikka

torstai 5. tammikuuta 2017

Sokerihiiren tunnustukset


Tänään oli upea pakkaspäivä ja flunssaa uhmaten kävin pienellä happihyppelyllä ja mitä valoilmiötä sainkaan todistaa.

En erityisemmin ole talvihminen, mutta auringonsäteet ja timantit hangella, voiko kauniimpaa näkyä ollakaan.

 Miten itsestäänselvyytenä sitä pitää, että voi liikkua.. Nyt antaisin mitä vain että pääsisin taas salille hikoilemaan. Sillä liikunta on minulle elämäntapa, enkä tarvitse uudenvuoden lupauksia pysyäkseni ruodussa. Sitä vastoin olen armoton herkkuperse ja myönnetään, että joulun aikaan, ja öhöm aika kauan ennen sitäkin homma on vähän lähtenyt lapasesta.




Miten vaikeaa se onkin, nimittäin sen herkkukierteen katkaiseminen. Miten lohduttavaakin se on pitkän työpäivän päätteeksi nauttia kuppi kuumaa ja pari palaa suklaata.

Yksin en tähän pystyisi, joten kokeilin somen voimaa. Lupasin pysyä karkeista ja suklaasta erossa niin monta päivää, kun päivityksestä tykättäisiin ja tällä hetkellä saldo on 46 päivää, joista wohoo 3 takana.

 Tähän sopimukseen ei kakut ja kahviherkut kuulu, koska pitää tytön jotenkin hemmotella itseään, eikö vaan?;)Toki ne pienet herkkuhetket kuuluu elämään, mutta täällä siitä elämästä ollaan nautittu herkkuhetkien muodossa vähän liiankin kanssa. Herkkuperseelle sokeri on vähän sama kun alkoholistille alkoholi. Lupaan kuitenkin, että näin uuden kynnyksellä yritän edelleen hemmotella itseäni oli se sitten kahvihetki ystävän kanssa tai kauneushoito.

mitä parhainta iltaa sinulle!


tiistai 3. tammikuuta 2017

Anna hyvän kiertää


Aloitettaisiinko tämä vuosi hyvänmielen teolla?
 Minä uskon hyvään ja siihen, että antamalla palasen omasta hyvästään,saa itse jotain parempaa tilalle. Tykkään tehdä yllätyksiä läheisilleni ja mikä olisi parempi tapa muistaa joitakin teistä blogini lukijoita kuin pieni yllätys vuoden 2017 aikana. Se voi olla kirja, lounas,vierailu, jotain itsetehtyä tai melkein mitä vain. Kaikki tämä tulee tapahtumaan kun aika ja paikka on oikeat, Yllätykselliseen arvontaan osallistut kertomalla mitä toivot tulevalta vuodelta.

Minä uskon pinkkiin

Minä uskon, että kalorit palavat parhaiten nauramalla.
Minä uskon, että onnellisuus tekee kauniiksi. 
Minä uskon, että huomenna on uusi päivä ja.. 
Minä uskon ihmeisiin. 


Rakkaudella Kirsikka

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Tervetuloa vuosi 2017


Näin uudenvuoden kynnyksellä on hyvä kääntää vielä katse menneeseen vuoteen ja miettiä mistä olen kiitollinen.

 Vuoden vaihtuessa mietimme oman perheenkin kesken, mitkä ovat olleet niitä vuoden kohokohtia, mitkä ovat jääneet mieleen. Aika nopesti sieltä nousi esiin lasten puheista Pariisin matka Disneylandin vierailuneen.

Itse koen, että viime vuonna se omasta hyvinvoinnista huolehtiminen ja, että olin itselleni armollisempi olivat tärkeitä oppeja. Olen kiitollinen, että minulla on ihania ystäviä,jotka kannattelee ja tekee siihen arkeen ripauksen juhlaa. Olen onnellinen myös upeasta perheestäni, vaikka ne välillä koetteleekin hermoja. :D

Viime vuoteen mahtui paljon ihania hetkiä. Esikoisen ripille pääseminen, Pariisin matka, blogin perustaminen ja pienet irtiotot arjesta muutamia mainitakseni.

Toivon, että ensi vuosi toisi kaikkea tätä lisää ja uusia haasteita myöskin. ;) tehdään tästä yhdessä upea vuosi!

Miten meidän uusivuosi sitten menikään?

Meillähän uutenavuotena juhlitaan myös miehen synttäreitä, joten olimme varanneet pöydän Amarillosta.


Otin ihanan Chevreburgerin, koska vuohenjuustosta en saa koskaan tarpeekseni. Huikeat 45min jonot, että pöytävaraus todellakin kannatti.

Jäimme vielä odottelemaan kaupungin ilotulitusta, jota oli paljon hehkutettu etukäteen, eikä turhaan.

Upeat ilotulitukset musiikin saattelemana, kannatti jäädä katsomaan.

Juhlan kunniaksi myös Tico pukeutui tilanteeseen sopivasti. Raketteja hän ei pelkää, lähinnä häntä vaan ihmetyttää.  Enemmän kiinnostaa tuo tarjoilupuoli, joka perinteisesti meillä on juustotarjotin herkkuineen. Perinne, joka on minulle tuttu jo lapsuudesta.

Kuohuva puolesta tällä kertaa vastasi Oodi Vapaudelle. Kuohari, jonka ulkoasun on suunnitellut Katri Niskanen, eikä makupuolikaan ollut hassumpi.

Perinteinen uudenvuoden sauna myös odotti juhlijoita ja tinoista tuli kaksi koiraa ja vauva. ;) Jäädään jännittyneinä siis seuraamaan mitä tuleva vuosi tuo tullessaan. :D

Juhlahumu jatkuuu tänään 17v kihlapäivän merkeissä.

Miten siellä vuosi vaihtui?

Upeaa päivää sinulle!

- Kirsikka-