Kun korttitalo romahtaa

Arjen hektisyyden keskellä sitä usein unohtaa pysähtyä ja pitää huolen omasta hyvinvoinnistaan.  Ainakin tämä on monelle äiti ihmiselle, itseni mukaan lukien hyvinkin tuttua.  Usein se vaatii sen, että jokin ravistelee sinut hereille sieltä kuplasta, kun liian kauan on huolehtinut muista kuin itsestään.  Jossain vaiheessa se korttitalo sortuu ja joutuu miettimään sitäkin miten minä jaksan, ja mikä tuo minulle niitä voimavaroja arkeen.

Eikö se jos mikä ole mielen  vahvuutta, että välillä myöntää, että yksin en jaksa tätä taakkaa kantaa?
Viime vuoden uudenvuoden lupaukseni oli se, että uskaltaisin olla itselleni armollisempi. Ja tiedättekö mitä? Se oli ensimmäinen lupaus, jonka oikeasti pystyin pitämään. ;)

Missä vaiheessa sitä huomaa, että se oma elämä on pelkkää suorittamista tai selviytymistä päivästä toiseen? Teenkö asioita mistä oikeasti nautin, vai koska se nyt näyttää niin hyvältä esimerkiksi siellä somessa?Ehkä se, että se korttitalo sortuu onkin hyvä juttu, olisinko minäkään nähnyt elämän kauneutta ilman sitä.

Jokaisella meillä on oma tarinamme ja sen sävyt ovat erilaisia. Miten se polku jatkuu tästä eteenpäin on sinun käsissäsi.  Uskalla unelmoida ja usko unelmiin. Koskaan ei tiedä mitä hyvää odottaa nurkan takana.

Onni koostuu pienistä asioista ja teoista, ollakseen onnellinen ei tarvitse odottaa sitä sinne seuraavaan  lomamatkaan. Onni on arjessa ja niissä lähellä olevista ihmisissä ja sinussa.

Joskus se onni on kadoksissa, silloin itse pidin onnellisuus päiväkirjaa. Ja minulle siitä oli hyötyä. Vaikka päivässä oli niitä harmaita sävyjä, huomasi että vähitellen niitä muitakin sävyjä alkoi löytyä.


Mistä sinä saat voimaa arkeen?

Minä saan perheestä, ystävistä, pienistä irtiotoista ja tällä hetkellä uusin juttu on Netflix!

En ole mikään intohimoinen television katsoja, mutta uusin koukutukseni on House of Cards.
Tämä on se kohta, jossa otan myös suosituksia seuraamisen arvoisista sarjoista. Mitään romanttista hömppää ei kannata ehdottaa, koska se ei enää uppoa.


Ihanaa, että pakkanen alkaa lauhtumaan. Tänään pääsi Ticokin pitkästä aikaa lenkille ja se nautti aivan suunnattomasti, vaikka muuten ei talvesta nautikaan. Onkohan meissä jotain samaa?:D

rentouttavaa sunnuntaita sinulle!

Love Kirsikka