Hyvinvoinnin aakkoset

Viime päivinä olen konkreettisesti huomannut, mitkä asiat vaikuttavat hyvinvointiini positiivisella tavalla. Entinen salipirkko on antanut itselleen luvan olla armollinen, ja flunssan vaatiessa veronsa olen ollut salivapaalla pari kuukautta. Onko se armollisuus sitten sitä, että vedetään suklaata kaksin käsin ja rentoillaan kotisohvalla?En tiedä teistä muista, mutta myönnän näin tehneeni.

Kunnes sitten tammikuun alussa tein sen päätöksen, että suklaan ja karkkien syönti saa jäädä hetkeksi. Ja ilman suurempia kiusauksia ollaan menty. Toki olen antanut itselleni luvan ottaa silloin tällöin herkkua kahvin kanssa, joten ehkä se onkin ollut pelastus. :D

Miksi me muuten rankaisemme itseämme herkuttomalla helmikuulla ja muilla kuin että olisimme itsellemme armollisempia. Olen ollut pienen elämäni aikana jos jonkunlaisella dietillä ja onko se tehnyt minusta onnellisemman? no ei.

Olin tuossa tiukalla dietillä vuonna nakki  ja sen dietin jälkeen sain takasin muutaman kilon ja sain siitä heti kommenttia. Miten helppoa se onkin toiselle ladella ajattelemattomia kommenttia, jos itselläkin olisi syytä sinne peiliin katsoa.  Minä olen onnellinen juuri tällaisena kuin olen, ilman että minun tarvitsee jokaista suupalaa laskea tai miettiä.

Meistä jokainen löytää sen oman tavan ladata akkujaan ja minulle liikunta on yksi sen muodoista.
Nykyisin osaan myös nostaa jalat ylös ja olla tekemättä yhtään mitään. On ollut aikoja, että lapset on kysyneet, että miksi äiti istut. Vähän harvinaisempi näky siis meillä ;)


Viime aikoina olen joutunut myös miettimään ruokavaliota ihan kunnolla. Siinä vaiheessa kun maha on iltaisin kun norsupallo, on aika miettiä missä mennään vikaan. Tiukan diettamisen jälkeen olen ottanut paljon vapauksia ruokavalion suhteen ja se ei välttämättä ole ollut hyvä juttu.

Perus runko on periaatteessa ollut ihan kohdallaan, mutta jokaisen aterian jälkeen maha turposi suhteettoman paljon. Jotta ei huhut perheenlisäyksestä saisi tuulta alleen, päätin ottaa härkää sarvista.
Ensimmäisenä lähti ruisleipä pois ja se on ollut aika mullistava juttu. Mahan turvotus loppui seinään.
Minulle, jolle se ruisleipä on ollut must aina, oli kova paikka luopua herkustani.
Tilalle tulivat kaurapuikulat.

Maitorahkaa en ole myöskään koskenut enää aikoihin ja nyt olen ihastunut Alpron jugurtteihin ja rahkoihin.

Miten ihana tunne kun illallakin maha on vielä litteä. :) Kyllä sitä kroppaa kannattaa kuunnella ja antaa sille, mitä se kaipaa.



Tänään olikin liikunnallinen iltapäivä kun työpäivän päätteeksi kävin uimassa ja illalla vielä kävin Ticon kanssa lenkillä. Ei ollenkaan hassumpi alku viikolle :)

- Kirsikka-