Sokerihiiren tunnustukset

Tänään oli upea pakkaspäivä ja flunssaa uhmaten kävin pienellä happihyppelyllä ja mitä valoilmiötä sainkaan todistaa.

En erityisemmin ole talvihminen, mutta auringonsäteet ja timantit hangella, voiko kauniimpaa näkyä ollakaan.

 Miten itsestäänselvyytenä sitä pitää, että voi liikkua.. Nyt antaisin mitä vain että pääsisin taas salille hikoilemaan. Sillä liikunta on minulle elämäntapa, enkä tarvitse uudenvuoden lupauksia pysyäkseni ruodussa. Sitä vastoin olen armoton herkkuperse ja myönnetään, että joulun aikaan, ja öhöm aika kauan ennen sitäkin homma on vähän lähtenyt lapasesta.

Miten vaikeaa se onkin, nimittäin sen herkkukierteen katkaiseminen. Miten lohduttavaakin se on pitkän työpäivän päätteeksi nauttia kuppi kuumaa ja pari palaa suklaata.

Yksin en tähän pystyisi, joten kokeilin somen voimaa. Lupasin pysyä karkeista ja suklaasta erossa niin monta päivää, kun päivityksestä tykättäisiin ja tällä hetkellä saldo on 46 päivää, joista wohoo 3 takana.

 Tähän sopimukseen ei kakut ja kahviherkut kuulu, koska pitää tytön jotenkin hemmotella itseään, eikö vaan?;)Toki ne pienet herkkuhetket kuuluu elämään, mutta täällä siitä elämästä ollaan nautittu herkkuhetkien muodossa vähän liiankin kanssa. Herkkuperseelle sokeri on vähän sama kun alkoholistille alkoholi. Lupaan kuitenkin, että näin uuden kynnyksellä yritän edelleen hemmotella itseäni oli se sitten kahvihetki ystävän kanssa tai kauneushoito.

mitä parhainta iltaa sinulle!