Ihana on ollut myös se, että tällä viikolla pääsin ensimmäistä kertaa salille pitkään aikaan. Ja siitähän seurasi armoton siivousvimma :D esikoinen ihmetteli tovin, että mistä mahtaa tuulla ja kun kuuli äidin vaan käyneen salilla, totesi että kannaisi käydä useammin. ;)
On sillä liikunnalla niin iso merkitys jaksamiseen, tuli sekin konkreettisesti nyt todistettua, virtaa on ollut ihan eri tavalla arkisiin askareisiinkin töiden jälkeen.
Minä, joka en juurikaan telkkaria seuraa olen arkisin linnouttautunut sohvalle katsomaan kauniita ja rohkeita intoa puhkuen. Se onkin ollut sellainen terapeuttinen hetki. Päivällinen on tuossa vaiheessa syöty ja kuulumiset lasten kanssa vaihdettu. Tai noh jos on oikeen kiirus ollut niin ruokahetki on ( hyi minua!) pidetty olohuoneessa yhdessä miehen kanssa.) Meidän yhteinen arkinen hetkemme.
millainen meidän lauantaimme sitten oli?
Minä nautin pitkistä kauneusunistani ja heräilin vastahakoisesti yhdentoista jälkeen.
Lounaaksi nautitun kanawokin jälkeen lähdin Ticon kanssa pitkälle kävelylenkille kauniissa säässä. Mielettömän ihana sää oli ja nautin ulkoilusta kaikilla aisteillani.
Lenkin jälkeen se siivousvimma otti taas vallan ja puunasin kotia vimmaisesti ja pyykkäilin samalla.
Pienen hetken kerkesin varastamaan täysin itselleni ja nauttimaan hiljaisuudesta ja hyvästä kirjasta siivous urakan päätteeksi. Ihan parasta!
Illalla nautimme muun perheen kotiuduttua uuniperunaa lisukkeilla ja miehen paistamista letuista mansikkahillon ja kermavaahdon kera. Edellinen kerta olikin kesällä, että olikin korkea aika.
Ilta jatkui saunan ja putouksen merkeissä.
Mukavaa iltaa sinulle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti