Anneli Auer- Lady,joka ei esittelyjä kaipaa

Nainen tämän kirjan takana ei juuri esittelyjä kaipaa, onhan Ulvilan surma yksi  seuratuimpia
tapauksia Suomen rikoshistoriassa. Kun kuulin työkaverilta, että hän oli tämän hankkinut, niin moneen kertaan häneltä kärtin kirjaa lainaan. Jokaisella meistä on varmaan Anneli Auerista mielipide, ja itsekin olen alusta asti pitänyt häntä syyllisenä.

Kirjassa muuten mainitaan, että Anneli Auer on perustanut Perhekerho nimisen foorumin perheille ja tuon foorumin kautta löysin itsekin monta äitiä, joiden kanssa pidän tänäkin päivänä yhteyttä. Hauska pieni sattuma.

" Vaikka kerron itsestäni,tarina ei pelkästään kosketa minua. Jos tällaista voi sattua rauhalliselle
ja rauhaa rakastavalle ihmiselle kuten minä, sama voi tapahtua kenelle tahansa. Riittää, että on väärässä paikassa , väärään aikaan- ja se väärä paikka voi olla oma koti. Jos  poliisin epärehellisyys ja tuomioiden sattumanvaraisuus hyväksytään, kuka tahansa voi olla seuraava, jolta viedään perhe,maine, vapaus ja omaisuus mielivaltaisin perustein. "

Murhalesken muistelmat on tarkka kuvaus murhayöstä joulukuussa 2006, poliisitutkinnan vaiheista ja arkisesta elämästä ja siitä miten yksi yö voi muuttaa kaiken ,ja miten kaikki se entinen  elämä voi pirstoutua hetkessä. 


Hieman vastentahtoisesti tartuin kirjaan, vaikka samalla tarina kiinnosti minua. Tarina kuitenkin alkoi viedä mukanaan ja täytyy myöntää, että Anneli Auerilla on tarinan kerronnan taito, mikä ei sinällään kyllä minua yllättänyt. 

Tarina ei  anna uutta tietoa, uuden näkökulman vaan katsoa asioita. Tarinan edetessä en enää  ole ollut niin mustavalkoisin ajatuksin syyllisen suhteen. ;)  

Kaiken murhamysteerin keskellä Anneli kertoo varsin värikkäästi suhteistaan miesten kanssa ja saakin miettimään, että ei ehkä vaikuta surevalta leskeltä. Toki hän kertoo, että kaipaa aikuista jakamaan sen arjen kanssaan. Eniten häntä tuntuu kuitenkin häiritsevän miten hänet kuvattiin oikeudessa ilman meikkiä tai kuvat hänen sotkuisesta kodistaan. 



Meillä on vaan se median antama kuva ja kuvaus, vaikka kukaan meistähän ei Annelia ja hänen tarinaansa oikeasti tunne, tämän kirjan luettuani olen saanut pienen siivun siitä. 

Mikä on sitten motiiivi kirjoittaa kirja, joka ei sinällään uutta tarjoa? Joskin on mielenkiintoista lukea oikeusprosessista ja kaikesta mitä siinä ympärillä tapahtui kaikkien niiden vuosien aikana. Miten kaikki mitä teet onkin julkista  riistaa ja mikään ei ole pyhää.  Paljon on tullut seurattua rikossarjoja,mutta silti en ole oikein päässyt sisälle mitä tuo mielentilatutkimus pitää sisällään. Kirja valotti tätäkin termiä.


Mutta mikä loppujen lopuksi on sitten totuus? vaikka poliisin toiminta oli törkeää ja häikäilemätöntä, se ei puhu itsessään vielä syyttömyyden puolesta. 
Tämä kirja on Annelin totuus, sitä onko se ainoa totuus emme ehkä koskaan saa tietää.

Pieni epäilyksen siemen on kuitenkin kylvetty mieleeni syyllisyyden suhteen ja täytyy myöntää, että mielelläni lukisin jatko-osankin jos sellainen tulisi.



" Varovaisen toivekkaana ajattelen, että pahin on nyt kuitenkin ohi. Elämä tulee vielä olemaan hyvää meille kaikille. Ei sellaista kuin ennen, mutta hyvää jollain uudella tavalla. "