Pages

keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Sinä riität





Luin tuossa hiljattain naistenlehdestä, miten  jo kolmikymppiset alkavat valittaa vanhuuttaan.
Miten pitkältä tuntuukin aika kun odottaa sen koittavan. Täytyy myöntää, että kieltämättä tunnistan tämän piirteen itsessänikin. Miten sitä oikein salaa hykertelee kun löytyy vielä paikkoja, missä tuntee olevansa nuori. Mikä sinänsä on vähän hassua, koska nuorempana sitä kuitenkin odotti sen ajan kuluvan. En kaipaa sitä nuoruuden kipuilua, mutta sitä tietynlaista huolettomuutta kylläkin. Sitä vastoin tässä iässä tykkään siitä, että alan viihtyä omassa nahkassani, on ihanaa olla minä!

Olen puhunut ennenkin tästä kroonisesta vauvakuumeestani, ja kyllä se juontaa syvemmälle ihon alle. Se on myös pelkoa siitä vanhenemisesta. Pienen ihmisen kanssa sitä ei ole aikaa pohtia kaikkea tätä, ja se varmaan omalla tavallaan onkin sitä nuoruuden eliksiiriä.

Sinä riität, sinä riität,
olet täydellinen noin. 
Aurinko nousee, aurinko
laskee, mut hymys aina 
loistaa voi. 

- Mikko Harju - sinä riität. 

Vaikka alan viihtymään  omassa nahkassani, niin kroppa ei kulje aina mukana sen mielen kanssa. Kun nämä kaksi asiaa kohtaisi, niin voisi olla aika tyytyväinen. Minusta Jutta sanoi sen niin hyvin, että myös niinä pilvisinä päivinä, ei pitäisi unohtaa sitä itsestään huolehtimisesta. Terveelliset elämäntavat kuljettaa läpi myös niiden raskaiden päivien. Ja samaan hengenvetoon myönnän, että en ole itse tänä syksynä tehnyt niin. Miten helppo se on sinne sohvan perukoille hautautua pienen herkun kera. Samalla se kaikki herkuttelu on vienyt viimeisetkin energiat.  Joskus se herkkukierre on vaikea itse katkaista ja nyt on minun aika nostaa kädet pystyyn, yksin en tähän pysty.
Tähän palaan myöhemmin. ;)


Minä en ole pullantuoksuinen äiti, enkä liiemmin vapaalla viihdy tuulipuvussakaan. Alkuaikoinamme miestä huvitti kun rouva lähti lenkillekin jakkupuvussa. Olen äiti, mutta ennen kaikkea olen nainen. Minua suututtaa suunnattomasti ajatus, että kun olen tämän ikäinen pitäisi pukeutua tietyllä tavalla.
Ostin hiljattain kuvassa näkyvän teinirotsin, vaikka olin aiemmin sitä mieltä, että se ei sovi minulle, eikä minulla ole pokkaa pukeutua siihen. Minä en ole muovailuvahaa, että taipuisin johonkin tiettyyn muottiin. Minussa elää varmaan ikuinen nuori kapinallinen, joka kyseenalaistaa asioita ja puuttuu epäkohtiin. Tai ehkä se onkin tuo nahkatakki, joka sen tekee.

Tämän päivän naisena oleminen ei ole helppo tie. Meiltä vaaditaan täydellisyyttä niin työelämässä, äiteinä ja siinä sivussa pitää tietysti metsästää sitä täydellistä kroppaa hiki hatussa. Kaikkien näiden vaatimusten keskellä se oma itse unohtuu ja se, mitä minä tarvitsen.

Meillä lapset on oppinut jo mitä minä tarvitsen työpäivän jälkeeen, ja se on sohvakooma. Pieni hiljainen hetki lataa akut. Suosittelen kokeilemaan. Yritän myös opetella hemmottelemaan itseäni tasaisin väliajoin. Tämän viikon päättääkin täydellinen kasvohoito. Sen voimin jaksaa kummasti arjen kiireet.


Kivaa keskiviikon jatkoa juuri sinulle!

Olet täydellinen juuri noin 


Rakkaudella Kirsikka



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti