Kuin huomaamatta hyvästeltiin syyskuu, ja nyt eletäänkin jo lokakuuta. Uuden kuukauden käännyttyä eilen maanantaina tuli mieleeni ajatus, miten se maanantai tuntuukin aina niin tahmealta. Minä en ole maanantain lapsi, ja jos minulta kysyttäisiin, sen päivän voisi mielestäni skipata kokonaan. Jo sunnuntaina huomaan angstin nousevan pintaan, että kohta tämä loppuu, viikonloppu nimittäin. Ei minua se työ syletä, vaan minua ja maanantaita ei vain ole luotu toisillemme.
Tiistaina on jo toiveikas olo, suupielet kaartuvat vähitellen hymyyn ja katse ei enää ole siellä varpaissa. ;)
Työpäivän jälkeen hetkellinen huokaisu kun päätin kävellä kotiin, mutta mikä ihana sää siellä olikaan. Matkan varrella oli pakko räpsiä ihania syksyisiä kuvia. Matkalta viesti lapsille: " Saa siivota, jos haluaa hyväntuulisen äidin kotiin." Olin kyllä jo etukäteen päättänyt hemmotella lapsia pannarilla, mutta paljastetaan että kotiin tuli hyväntuulinen mamma.
Tiistaissa on parasta myös, että silloin on äidin oma saunahetki hemmotteluineen. Viikon kohokohta. Vanhaksi sitä on tullut kun osaa arvostaa niitä pieniä arkisia asioita, ja useimmiten niihin kuuluu jollakin tavalla ruoka.
Pieni mies kyseli kaupasta tultuaan, että millon tulee glögit myyntiin. "Kun olisi niin kiva kun on ulkona kylmä ja pimeetä". Niin totta joka sana. Äidin pieni jouluihminen.
Pienet herkutteluhetket kuuluu myös sinne arkeen.Tico sai myös nauttia oman pikku palan pannaria mansikkahillon kera.
Myös arjessa voi olla hitunen taikaa!
- Kirsikka-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti