Ähky

Olin ujo lapsi, jota varmaan on vaikea uskoa niiden, joihin olen tutustunut vasta aikuisiällä.

Koulussa esitelmien pitäminen sai kevyesti hien pintaan.Minulle kuitenkin pelastus oli  ilmaisutaidon kurssi, joka sai minut tulemaan ulos kuorestani.

Vieläkin muistan, miten kiemurtelin siellä lattialla ja kuvittelin olevani puu, joka kasvattaa itselleen ne juuret. Uskon, että ihminen oppii sosiaaliseksi olosuhteiden pakosta. Opetetaanhan meitä jo lapsena siihen, että meidän tulisi olla reippaita.

Valokeilassa oleminen ei vieläkään ole minulle helppoa, mutta opin koko ajan.

Olen pienestä asti myös nauttinut yksinolosta. Niin kuin ladataan puhelimista akkuja, myös minä tarvitsen oman hetkeni, että saan akkuni ladattua. Lapsena kirjat oli maailma, jotka auttoivat minut irtautumaan hetkestä. Muistan kun saatoin kesäpäivinäkin istua  tuntikausia ulkona lukemassa.

Nautin ihanien ystävieni seurasta ja ylipäätään kun saan olla läheisteni seurassa. Teen myös työtä,     joka vaatii sosiaalista aktiivisuutta. Välillä se sitten iskee. Sosiaalinen ähky. Nuorempi poitsu             kysyikin, että mitä se tarkoittaa. Mies sen sitten hyvin kiteyttikin: yläkerta kutsuu.

Koti on paikka, jossa on lupa olla anti-sosiaalinen. Minun oma tilani on yläkerran makuuhuoneemme, siellä lataan akkuni, syvennyn blogin pariin tai luen. Se on minun turvasatamani.

Toivon, että sinullakin olisi tällainen paikka.

Tänä päivänä sana erityisherkkyys pyörii varmaan kaikkien huulilla, ja sitä tuputetaankin joka tuutista. Uskon, että meissä kaikissa on sitä herkkyyttä, toisilla luontaisesti enemmän. Tunnistan sen herkkyyden myös itsessäni. Olen usein miettinyt, että se on kuitenkin enemmän minun vahvuuteni, kuin negatiivinen piirre minussa.

Jokainen meistä on erityinen ja tärkeä!
Ja sinä riität, juuri sellaisena kuin olet.



mitä parhainta viikon alkua sinulle!
Rakkaudella
Kirsikka

kuva pinterest