Siinä kun joku haaveilee hienosta urasta, minä haaveilin nuorempana äitinä olosta. Voisi siis sanoa,että olen unelma ammatissani. Miten sitä olikin niin monta periaatetta silloin äitinä olosta, ennen kuin niitä lapsia oli. Sittemmin aika moni niistä on romuttunut.
Vuodet äitinä ovat monin tavoin kasvattanut minua sellaiseksi äidiksi, mitä tänä päivänä olen. Olen hoitanut lapsia ihan pienestä asti, joten minulla ei ollut mitään vaaleanpunaisia kuvitelmia vanhemmuudesta.
On ollut onni, että minulla on ollut ystäviä, joiden kanssa olen voinut aidosti elää sitä lapsiarkea. Jolle olet aidosti voinut kertoa, että nyt ottaa päähän niin muksu kun mieskin. Vanhemmuus on välillä raskasta, vaikka miten siitä lapsesta nauttisikin. Ja jos ollaan rehellisiä, niin ei siitä lapsesta aina nauti, varsinkaan siinä uhmaiän kynnyksellä kun tuntuu, että taas lyöt päätäsi seinään.
Äitinä olen vielä keskeneräinen, vaikka uraa onkin takana jo 15 vuotta. Ei siis mikään pätkätyö.
Onko sitten vaikea myöntää, että siihen omaan lapseenkin voi väsyä? Vai onko se vain juurrutettu meihin, että elämän kuulusi vaan olla sitä vaaleanpunaista, kun olemme sen pienen saaneet. Miten moni äiti ilahtusi kuullessaan, että ei kuitenkaan ole yksin ajatustensa kanssa.
Se ei tarkoita, että on huonompi äiti tai yhtään vähemmän onnellinen siitä lapsesta.
Tällä hetkellä nautin siitä, että lapset ovat isoja. Siltikin välillä iskee se haikeus pintaan, että pian koittaa se hetki kun ne eivät enää ole tässä silmien alla. Muistan kun lasten ollessa pieniä sanottiin, että nauti nyt. Jälkeenpäin voi sanoa, että ne ensimmäiset vuodet tuli vietettyä sumussa ja voi vaan ihmetellä, miten niistä vuosista tulikin kahlattua läpi. Toki joukkoon mahtuu monen monta ihanaa ja ainutlaatuista hetkeä.
On ollut ihan lohdullista huomata, että se elämä ei loppunutkaan siihen lapsen saamiseen, vaikka siitäkin varoiteltiin. Oltaisiinko vaihteeksi kannustavia sille uudelle äidille tai sellaiseksi tulevalle?
Kerrottaisiin, miten se lapsi mullistaa elämän ja opettaa sinulle rakkaudesta jotain, mitä et tiennyt olevankaan ja miten ainutlaatuista se aika on.
Vedettäisiinkö äidit yhtä köyttä sen sijaan, että meidän tarvitsisi päteä tai nokkia toinen toisiamme.?
Rakkaudella Kirsikka
kuva Pinterest
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti