Työpäivä onnellisesti takana ja mikä onkaan ihanampaa kun nostaa ne jalat ylös ja huokaista vaikka sen kahvikupposen ja leivoksen äärellä.
Joskin äitinä niitä hetkiä siellä sohvan perukoilla ei liiemmin ole. Enemmän meillä lapset ihmettelee sitä jos äiti ottaa rennosti. Tätä taitoa pitää itsekin pyrkiä kehittämään, että osaisi vain olla. Pitäisi virittäytyä Zen tilaan ja olla välittämättä niistä kasvavista pyykivuorista.
Jos nyt ajatellaan kuitenkin niin, että jos en käykään sinne sohvalle vaan teen, vaikka kunnon kävelylenkin työpäivän jälkeen. Miten energinen olo siitä tulee ja sitten voi hyvillä mielin nostaakin ne jalat kattoon.
Ehkä mietit, että mistä sen ajan siihen liikuntaan muka repäisen. Väitän kuitenkin, että varmasti sitä aikaa löytyy. Tekosyitä varmaan löytyy iso liuta niin äidille kun sille, joka odottaa että se liikuntakärpäinen puraisee.
Vuorokaudessa on kuitenkin aika monta hetkeä,jolloin voit kipaista sinne lenkkipolulle.
Myönnän, että lasten ollessa pieniä podin syyllisyyttä siitä, että lähden liikkumaan. Ajattelin, että olen jotenkin huonompi äiti kun olen lasteni luota pois.
Näin tuntui ajattelevan joku ulkopuolinen eräästä äidistä, joka kävi salilla. Tämä johti lopulta lastensuojeluilmoitukseen. Miten voi olla väärin, että äiti huolehtii omasta hyvinvoinnistaan. Se tunti pienen lapsen elämässä ei maailmaa mullista jos hän viettää sen ajan isän tai muun tärkeän ihmisen kanssa. Se äiti kerkiää viettämään sen lapsen kanssa ne muut 23 tuntia.
Vuosien ajattelutyön seurauksena ajattelen nykyään, että ansaitsen sen oman pienen hetkeni ja sen johdosta kotona on ainakin silloin tällöin seesteisempi ja himpun verran parempikin äiti. Tällä nimittäin se liikkumattomuus johtaa siihen, että hypin seinille jo parin päivän liikkumattomuuden jälkeen. Meillä saattaa mies tällöin todeta, että pitäsköhän sinun käydä salilla. :D
Aina sinne lenkille tai salillekaan ei hektisen elämän takia kerkiä. Minulla on hyvä keino lisätä siellä kotioloissa sitä liikuntaa. Meiltä löytyy kotoa kahvakuulia, kuminauha, keppi ja pilatesrulla.
Siinä arjessa kerkiää vallan hyvin hyvän tv- ohjelman aikana tai sillä välin kun ne perunat kiehuu tekemään pienen treenin. Ja lapset varmaan mielellään tulee mukaan jumppaamaan äidin tai isän kanssa, jolloin saadaan koko perhe aktivoitua.
Ja ei se jumppa kotiloissa mitään välineitä kaipaa. Omalla kehonpainolla tehtävä treeni käy myös vallan mainiosti. Meillä jopa koira yrittää tulla jumppaan mukaan tai lähinnä juuri silloin kun jumppaan, tunkee sen oman lelunsa pilatesrullan alle. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti