Voiko kymmenen vuoden menettämisestä seurata mitään hyvää?
Neljääkymmentä lähestyvä Alice saa hikisissä aerobic- treeneissä tällin
päähänsä ja menettää muistinsa. Hän on nyt kolmen ventovieraan lapsen
äiti ja eroamassa rakkaasta Nickistään. Sisko ei juuri puhu hänelle ja entiset
ystävät välttelevät. Peili näyttää lisänneen hänelle 10 vuotta ikää, mutta
karisuttaneen kiloja. Ja kuka peijakas on tuo raamikas komistus, joka tulee Alicen kotiin johonkin sessioon? Mihin ihme sessioon? Entäs kuka on Gina, jonka nimi lipsahtaa vähän jokaisen huulilta, mutta josta heti vaietaan?
Herätessään Alice kuvittelee olevansa 29-vuotias, odottavansa esikoistaan ja rakentavansa unelmiensa taloa yhdessä miehensä Nickin kanssa. Hänelle onkin aikamoinen shokki, kun selviää, että todellisuudessa hän onkin 39-vuotias kolmen lapsen äiti ja keskellä huoltajuuskiistaa.
Liane Moriartylla on taito saada kerronnallaan lukija otteeseensa, ja minutkin tarina imaisi heti mukaansa. Hänen aiemmasta tuotannostaan olen lukenut hyvän aviomiehen ja siitä lähtee myös vahva suositus.
Tarinaa lukiessani aloin pohtimaan itseäni Alicen asemaan ja miettimään miltä tuntuisi se,että että viimeiset 10 vuotta olisi ihan usvan peitossa. Tavallaan se aika kun lapset on pieniä sitä onkin, tai jälkeenpäin ainakin siltä on tuntunut. Onko tavallaan onni, että Alicelle kävi miten kävi?
Monessa kohtaa pohdittiin sitä, että Alice ei kiireen vuoksi kerinnyt huomioimaan läheisiään. Se tuntuu olevan niin tätä meidänkin arkea, että on muodikasta, kun sanot olevasi kiireinen ja mistä se kiire sitten syntyy? Pitääkö saada kunnon tälli päähän, ennen kun huomaa kaiken hyvän ympärillään?
Mutta onko joskus parempi, että kaikkea ei muistakaan?
" Koko elämä on muistoa, lukuunottamatta nykyhetkeä,
joka menee niin nopeasti, että tuskin sitä huomaa.
- Tennesee Williams-
Pystyin samaistumaan Alicen tilanteeseen, ja ehkä aloin montaa juttua peilaamaan myös omaan elämään. Pienen hetkisen olin ajatuksissa ainakin siinä maailmassa, missä Alice eli. Hyvä kirja on sellainen, joka saa sinut unohtamaan kaiken muun, joten sitä tämä oli.
Entä jos sinä saisit toisen mahdollisuuden, miten käyttäisit sen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti